Ihmiset ovat erilaisia. Yksi pitää aktiivisesta ja vauhdikkaasta elämästä, toinen rakastaa kirjojen lukemista omissa oloissaan. Kolmas haluaa säntillistä elämää, neljäs hakee yhteisöllisyyttä ja rauhaa.
Ihmisyyden suurin ja tavallisin harha on luulla, että kaikki ovat itsen kaltaisia. Itseä ja omaa toimintaa pidetään oikeana ja siten mittatikkuna muiden käyttäytymiselle. Jos et toimi kuten minä, olet väärässä, on tuon harhan johtopäätös. Ihmisten erilaisuus työyhteisössä voi aiheuttaa arvaamatonta ristiriitaa. Oikeassa olijoita on monta ja keskustelut saattavat kääntyä kilpailuksi siitä, kuka on eniten oikeassa.
Paljon pahaa mieltä ja jopa vihaa syntyy, kun ihmisten luontaista erilaisuutta ei ymmärretä. Vielä hankalampiin tilanteisiin joudutaan, jos sitä ei hyväksytä vallitsevana ihmisyyden lainalaisuutena. Kun oma toiminta on ”oikeaa”, kaikki siitä poikkeava koetaan huonoksi ja jopa vääräksi.
On yksi asia ymmärtää ihmisten erilaisuutta työyhteisössä ja toinen asia hyväksyä se. Ilman ymmärrystä ei voi kuitenkaan syntyä hyväksyntääkään. Työyhteisössä erilaisuuden hyväksyntä on avain hyvään vuorovaikutukseen. Ilman sitä toisten kuuntelu voi tyssätä kuin seinään.
Ihmiset ovat kaikki erilaisia jo syntyessään. Monet temperamenttipiirteet, luonteen syvät ohjaajat, ovat jo olemassa geneettisinä aihioina. Osa niistä on alttiuksia, jotka pääsevät aktivoitumaan vasta silloin, kun ympäristö tukee ja auttaa niitä kehittämään. Monet lahjakkuudet ovat perinnöllisiä. Esimerkiksi taiteelliset alat periytyvät. Jotkut tuntevat vetoa kirjallisuuteen, musiikkiin tai kuvataiteisiin jo lapsina. Samoin periytyvät kiinnostus ja oivalluskyky joko kieliin tai matematiikkaan.
Näitä rikkauksia, erilaisia temperamenttipiirteitä, riittää jokaisessa työyhteisössä runsaasti. Jos ei saa olla oma itsensä, vaan täytyy taipua monelle mutkalle esimerkiksi työyhteisön valitseman kulttuurin vuoksi, niin silloin ihmiset joutuvat pienenemään. Se on menetys koko yritykselle.
Kaikki perinnölliset erilaisuudet vaativat kannustimia jo lapsuudessa. Se, mitä kehutaan, pääsee kasvamaan ja vähemmän kannustetut asiat voivat nuutua ilman kasvualustaa. Usein temperamenttipiirteet ovat kuitenkin niin voimallisia geneettisiä taipumuksia, että ne pyrkivät esiin ympäristöstä huolimatta. Kannustusta erilaisuudet tarvitsevat myös aikuisuudessa. Ihmisten erilaisuus työyhteisössä ja erilaisuuteen kannustaminen voivatkin olla todellisia menestystekijöitä. Jos kaikkia yritetään sulauttaa samaan muottiin, menetetään erilaisuuden rikkaus.
Ei ole vain yhtä tapaa olla ihminen, vaan kirjo on laaja, ja jokaisella on siihen oma, ainutlaatuinen historiansa. Ymmärrys siitä, kuinka syvällä minuudessa erilaisuutemme on, auttaa näkemään myös muiden erilaisuuden rikkautena. Ihmisen ymmärtäminen ainutlaatuisena yksilönä, ja asian hyväksyminen sellaisenaan edistää sekä yhteistyötä että mutkatonta yhteisöllisyyttä.
Onnistunut yhteistyö saattaa erilaiset ihmiset yhteen tavalla, joka antaa jokaiselle tilaa. Yksi on pohdiskeleva ja analyyttinen, toinen taas herkästi innostuva ja asioita lennättelevä. Yksi haluaa määrätietoisuutta ja tavoitteiden asetantaa, toinen taas yhteisöllisyyden huomioimista. Kaikki lähestymistavat ovat yhtä oikeita ja tärkeitä, jotta tuloksellinen ja rikas yhteistyö voi syntyä.
