Toimiva ja menestyksellinen työyhteisö on parhaimmillaan demokratia, jossa kaikilla on äänivalta, jossa äänet tulevat kuuluviin ja saavat olla osa päätöksentekoa. Äänet siis otetaan vakavasti. Jokaisen äänen mahdollisuus tulla esiin on taattu, ja on myös huolehdittu siitä, että on tarpeeksi sopivia foorumeita, joissa näin voi tapahtua. Tämän demokratian toteutumiseen tarvitaan aina pelisääntöjä, jotka antavat toiminnalle sekä tilaa, että rajoja.
Jokainen menestyvä työyhteisö kaipaa aina hyviä työyhteisön pelisääntöjä, joihin voi tukeutua myös hankalissa tilanteissa. Monesti pelisäännöt tulevat todeksi kokouskäytännöissä. Olen tavannut työyhteisöjä, joiden puitteissa on ollut sallittua esimerkiksi lukea iltapäivälehtiä kokouksissa tai hypätä kokoushuoneesta ulos joka puhelun saapuessa. On ollut sallittua olla pois kokouksista suurimman osan aikaa. Joskus on ollut sallittua tehdä ”omia töitään” tietokoneella tai tabletillaan kokouksesta huolimatta. Joskus siis ”Villi länsi” elää, vaikka on kyse määritellystä yritystoiminnasta. Hämmästyttävintä on ollut huomata, että kukaan ei ole asiasta maininnut, vaikka koko työyhteisö kärsii moisesta menosta. Kukaan ei ole puhaltanut pilliin.
Jotta voi puhaltaa pilliin, täytyy yhteisössä olla sovittuja pelisääntöjä, joiden rikkomisesta pilli voi vingahtaa. Ilman rajoja ei ole pelikenttää, jonka ylityksestä seuraa jotakin. Monet kuitenkin kaihtavat sääntöjä ja määräyksiä. Monet ajattelevat, että pelisäännöt ovat juuri näitä: lista asioista, joita saa tai ei saa tehdä. Voi tuntua siltä, että kaikki säännöt rajoittavat. Ikään kuin oma vapaa tahto kahlittaisiin häkkiin ja että vapaus olisi sitä, että saa tehdä, mitä milloinkin huvittaa ympäristöstä huolimatta. Kaikki kukat saavat kukkia ja rönsyillä miten sattuu yhteisen hyvän kärsiessä.
Pelisäännöt ovat jokaisen menestyneen työyhteisön selkäranka. Jos pelisäännöistä voidaan sopia, ja jos niistä tarpeen mukaan jatkuvasti sovitaan yhdessä, sitä parempi. Pelisäännöt ovat kuin astia, johon toiminta voi asettua kuin parhain viini. Mikä meillä on sopivaa käytöstä? Mikä miellä on epäsopivaa? Miten meillä toimitaan yhdessä?
Pelisääntöjen asettamisessa on tärkeää, etteivät ne ole vain lista kieltoja. Koulutuksissani olenkin useimmiten otsikoinut pelisäännöt positiiviseen muotoon: ”Näin meillä menetellään, jotta yhteistyö ja kaikkien oma työ tulisi mahdollisimman hyvin huomioiduksi.” Tai ”Meillä on yhteistyössä tärkeää:…”
Pelisäännöt pitävät myös huolen siitä, ettei kenenkään varpaille astuta, että jokainen saa tehdä työnsä parhaassa mahdollisessa ilmapiirissä ja olosuhteissa ja tekemisten rajat pysyvät selkeinä. Jos kaikki saavat soheltaa kaikkea, syntyy vain kaaosta, hämmennystä ja eripuraa. Rajojen asettaminen ja niiden kunnioittaminen on ensimmäinen askel kohti menestyvää työyhteisöä. Ne luovat myös turvaa samalla tavalla, kuin säännöt ja rajat tuovat turvaa kehittyvälle lapselle. Rajat eivät kuulu kuitenkaan vain lapsuuteen, vaan ne ovat yhtä tärkeitä myös aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa.
